Tyroksiini

esittely

Tyroksiini tai "T4" on kilpirauhasessa tuotettu hormoni. Kilpirauhashormoneilla on hyvin laaja kirjo aktiivisuutta ja ne ovat erityisen tärkeitä energia-aineenvaihdunnassa, kasvussa ja kypsymisessä. Koska kilpirauhashormonit ja siten tyroksiini ovat päällekkäisen ja hyvin monimutkaisen kontrollisilmukan alaisia ​​ja riippuvat "jodin" läsnäolosta, kilpirauhanen on hyvin altis toiminnallisille häiriöille. Kilpirauhasen liikatoiminta ja vajaatoiminta ovat siksi hyvin yleinen kliininen kuva.

Lue lisää aiheesta: Kilpirauhashormonit

Tyroksiinin rakenne

Tyroksiini valmistetaan ja vapautuu kilpirauhasesta. Se koostuu muun muassa kahdesta "molekyylirenkaasta", jotka ovat yhteydessä toisiinsa happiatomin kautta. Kahdessa renkaassa on yhteensä neljä jodiatomia, kaksi sisä- ja kaksi ulommassa renkaassa. Tästä syystä tyroksiini tunnetaan myös nimellä "T4" tai "tetraiodotyroniini". Jodi on siis tärkeä rakennuspalikka kilpirauhashormonien synteesissä, se imeytyy verestä kilpirauhaseen ja muuttuu välittömästi niin, ettei se voi enää poistua siitä. Tämä mekanismi tunnetaan myös nimellä "jodilukko".

Koska jodi on niin välttämätöntä kilpirauhashormonien synteesille ja siten niiden toiminnalle, elimistössä tulisi aina olla riittävä määrä jodia, muuten on olemassa kilpirauhasen vajaatoiminnan vaara. Tämä oli yleinen ongelma, varsinkin aikaisempina aikoina, koska jodattua suolaa ei vielä ollut. Nykyään jodipuutos on melko harvinainen syy kilpirauhasen vajaatoimintaan Euroopassa.

Tyroksiinin tarkka rakenne on erittäin tärkeä sen toiminnalle, koska jopa pieni ero voi aiheuttaa suuren muutoksen vaikutuksessa. Toinen tärkeä kilpirauhashormoni "T3" tai "trijodityroniini" toimii hyvänä esimerkkinä. Se eroaa T4: stä vain siinä mielessä, että sen ulommassa renkaassa on yksi jodi vähemmän ja siten vain kolme jodiatomia.

Kilpirauhashormonit ovat rasvaliukoisia molekyylejä. Tämä tarkoittaa, että ne liukenevat vain rasva-aineeseen ja "saostuvat" veteen. Se on kuin silloin, kun joku pudottaa tipan rasvaa veteen ja toivoo, että se liukenee. Koska tyroksiini, kuten kaikki hormonit, kuljetetaan veren mukana kehossa ja tämä on hyvin vetistä, se on sidottava kuljetusproteiiniin. Sitoutuessaan proteiiniin tyroksiini elää elimistössä noin viikon ajan. Kun hormoni on saavuttanut määränpäänsä, se erottuu kuljetusproteiinista ja ylittää kohdesolun solukalvon, missä se paljastaa vaikutuksensa.

Tyroksiinin tehtävät / toiminta

Hormonit ovat niin sanottuja "kehon lähetti-aineita". Ne kuljetetaan veressä ja välittävät tietonsa määränpäässä oleville soluille monin eri tavoin. Kilpirauhashormonit välittävät signaalinsa jopa suoraan DNA: han. Ne sitoutuvat suoraan näihin ja edistävät vastaavien tietojen lukemista, mikä on ratkaisevaa niiden vaikutuksen kannalta. Haittana on, että vaikutuksen toteuttaminen DNA: n kautta kestää huomattavasti kauemmin. Etu on kuitenkin se, että sekä hormonien elinkaari että vaikutukset ovat pitkäaikaisempia.

Kaksi kilpirauhashormonia, tyroksiini ja trijodityroniini, eroavat toisistaan ​​vain tehokkuudeltaan ja ne voidaan muuntaa toisilleen. Siksi seuraavassa, kun tiroksiini mainitaan, tarkoitetaan myös trijodityroniinia.

Kilpirauhasen päätehtävät ovat energian aineenvaihdunta ja kasvu. Tyroksiini edistää energian aineenvaihduntaa lisäämällä vapaan sokerin määrää veressä, joka toimii energiantoimittajana. Toisaalta kehon oma sokerimolekyylien tuotanto lisääntyy ja toisaalta nykyiset sokerivarastot hajoavat ja vapautuvat vereen. Sokeritarjonnan lisäksi tarjotaan toinen tärkeä toimittaja, rasvat. Tyroksiini edistää varastointirasvan hajoamista, joka muuttuu myös energiaksi monimutkaisemmassa prosessissa. Toinen tärkeä vaikutus on plasman kolesterolitason alentaminen edistämällä solujen kolesterolimetaboliaa. Sokerin ja rasvan muuntaminen energiaksi luo myös lämpöä. Tätä lisää myös toinen, monimutkaisempi tyroksiinin vaikutus, minkä vuoksi esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät potilaat hikoilevat usein ja käyttävät vain kevyitä vaatteita myös kylmempinä päivinä.

Energia-aineenvaihdunnan lisäksi kilpirauhashormonien toinen merkittävä vaikutus näkyy kasvussa. Tällä on tärkeä rooli erityisesti lapsilla ja nuorilla, ja sitä tutkitaan siksi vastasyntyneiden seulonnassa. Tyroksiini edistää solujen kasvua ja kypsymistä, erityisesti vapauttamalla uusia kasvuhormoneja, ja on erityisen tärkeää vastasyntyneiden aivojen kehitykselle. Jos kilpirauhasen vajaatoimintaa ei löydy ja hoideta ajoissa, se voi johtaa kasvu- ja kehityshäiriöihin.

Kahden päätoiminnon lisäksi tyroksiini vaikuttaa myös sidekudokseen ja sillä on siellä edistävä tehtävä. Hypofunktionaalisilla potilailla voi kehittyä niin kutsuttu "myxedema". Tyroksiini vaikuttaa myös sydämeen. Siellä se aiheuttaa sekä sykkeen nousun että supistumisvoiman lisääntymisen. Kuten jo mainittiin, kilpirauhanen tuottaa pienen määrän trijodityroniinia (T3) tyroksiinin (T4) lisäksi. Nämä kaksi hormonia toimivat samalla tavalla, mutta eroavat toisistaan ​​tehokkuudeltaan. T3: lla on noin kolme kertaa voimakkaampi vaikutus kuin T4: llä. Siksi suuri osa T4: stä (noin 30%) muunnetaan T3: ksi jälkikäteen. Triiodotyroniini ei kuitenkaan ole kovin vakaa ja selviää veressä vain noin päivän ajan.

Lue lisää aiheesta: T3 - T4 hormonit

Tyroksiinin synteesi

Tyroksiinin synteesi tapahtuu kilpirauhasessa. Tämä imee jodia verestä ja siirtää sen niin kutsuttuun "tyreoglobuliiniin". Tyreroglobuliini on kilpirauhasesta löydetty ketjumainen proteiini, joka on perusta kilpirauhashormonien synteesille. Jodin siirto luo molekyylejä, joissa on joko kolme tai neljä jodiatomia. Viimeisessä vaiheessa proteiiniketjun osat erotetaan ja jodiatomien lukumäärästä riippuen muodostetaan lopulliset hormonit T3 (trijodityroniini) ja T4 (tetraiodotyroniini / tyroksiini).

Sääntelymekanismi

Hormonit elimistössä lähettäjinä ovat vastuussa eri prosessien säätelystä. Vaikutuksensa hallitsemiseksi heihin kuitenkin kohdistuu hyvin monimutkainen ja herkkä sääntelymekanismi. Alkuperä on aivojen keskialueella, "hypotalamuksessa". Hormoni "TRH" (Tyrotropiinia vapauttava hormoni) tuotettu. TRH vapautuu vereen ja kulkee kontrollisilmukan seuraavaan asemaan, aivolisäkkeeseen tai "aivolisäkkeeseen". Siellä se vapauttaa toisen hormonin, "TSH: n" (Kilpirauhasta stimuloiva hormoni), joka on nyt palautettu verelle ja saavuttaa lopullisen määränpäänsä, kilpirauhasen.

TSH antaa kilpirauhaselle signaalin vapauttaa tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3), jotka jakautuvat veren mukana kehossa ja joilla voi nyt olla todellinen vaikutus. Sääntelymekanismi ei ole mahdollista vain yhteen suuntaan, vaan myös toiseen suuntaan. T3: lla ja T4: llä on estävä vaikutus sekä TRH: lle että TSH: lle. Tämä mekanismi tunnetaan lääketieteessä nimellä "palautteen esto". Kilpirauhashormonit antavat siten palautetta siitä, kuinka monta hormonia on jo vapautunut ja estävät siten ylituotannon.

Lue lisää aiheesta: L-tyroksiini

Hormoniluokka

Kilpirauhashormonit, kuten tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3), kuuluvat ns. "Lipofiilisiin" hormoneihin, mikä tarkoittaa, että ne ovat rasvaliukoisia. Ne eroavat vesiliukoisista (hydrofiilisistä) hormoneista siinä, että ne liukenevat huonosti vereen, ja siksi ne on sidottava niin kutsuttuihin kuljetusproteiineihin. Niiden etuna on kuitenkin se, että toisaalta niiden elinikä on pidempi ja toisaalta ne voivat helposti ylittää lipofiilisen solukalvon ja siirtää signaalinsa suoraan solun ytimen sisältämään DNA: han.